Mitä aikido on?

Aikido on nykyaikainen vanhoihin japanilaisiin taistelutaitoihin perustuva budolaji. Sana aikido on japania ja tarkoittaa harmonisen voiman tietä.

Aikido on itsepuolustuslaji, jonka liikkeet ovat nimensä mukaisesti harmoniassa hyökkääjän liikkeiden kanssa ja noudattavat luonnollisia liikeratoja. Puolustautuja käyttää hyväkseen hyökkääjän voimaa, joka ohjataan ympyräliikkeen avulla haluttuun suuntaan hyökkääjää vahingoittamatta. Perusperiaate on, ettei voimaan vastata voimalla vaan puolustautuja pyrkii käyttämään hyväkseen hyökkääjän voimaa. Aikidoa voidaan luonnehtia väkivallattomaksi itsepuolustuslajiksi. Aikidossa ei järjestetä kilpailuja, sillä aikidon periaatteiden mukaisesti voitto taistelussa tai kilpailussa synnyttää katkeruutta häviäjässä sekä hänen tukijoissaan ja tämä synnyttää yhä uusia taisteluja, voittoja ja tappioita. Aikidossa ei ole häviäjää eikä voittajaa ja ainoa vastustaja on harjoittelija itse. Kun kilpailet itsesi kanssa et voi voittaa, mutta toisaalta et voi myöskään hävitä. Aikidoharjoituksissa saattaa näyttää siltä kuin harjoitusparit taistelisivat keskenään. Kyse on kuitenkin keskinäisestä harjoittelusta, joka kehittää kummankin osapuolen fyysisten ja psyykkisten voimien koordinointikykyä. Näistä periaatteista johtuen aikidoa voi harjoittaa iästä ja sukupuolesta riippumatta.

Aikidoa harjoitellaan harjoitussalissa (dojossa), jonka lattia on peitetty tatamimatoilla. Aikidon tekniikkavalikoima voidaan karkeasti jakaa lukko- ja heittotekniikoihin. Lukkotekniikoilla hallitaan hyökkääjän voimaa siten, että hän ei pääse liikkumaan vapaasti. Heittotekniikoiden tarkoituksena on saattaa hyökkääjä pois tasapainosta ja ohjata häntä siten, että hän kaatuu. Tekniikoita tehdään erilaisista hyökkäysmuodoista, jotka koostuvat tartuntaotteista, lyönneistä ja potkuista sekä näiden yhdistelmistä. Aikidossa harjoitellaan myös asein, joista puukko (tanto), puumiekka (bokken) ja 130 cm pitkä puukeppi (jo) ovat yleisimmin käytetyt. Jo ja bokken ovat perinteisiä japanilaisia aseita, joiden käsittelyä harjoitellaan sekä yksin että pareittain.

Aikido Suomessa

Suomessa aikidon harjoittelu alkoi huhtikuussa 1970, kun Ruotsissa vuodesta 1966 asunut ja siellä aikidoa opettanut japanilainen aikido-opettaja Toshikazu Ichimura (tuolloin 4. dan) esiintyi Turussa ja Helsingissä järjestetyissä näytöksissä. Samana syksynä Suomeen perustettiin Suomen Aikidoliitto ry aikidoharrastuksen kehittämiseksi, edistämiseksi ja levittämiseksi. Sen virallinen nimi on nykyisin Suomen Aikidoliitto - Finland Aikikai ry. Se on Hombu dojon hyväksymä liitto, joka on jäsenenä sekä Euroopan Aikidoliittossa (EAF) että Kansainvälisessä Aikidoliittossa (IAF). Aikidoliiton virallisia jäsenseuroja on jo lähes 70 kpl. Ichimura-sensei (6. dan) toimi pohjoismaiden aikidon pääopettajana aina vuoteen 1986 asti, jolloin hän palasi takaisin Japaniin. Tämän jälkeen Suomi siirtyi Yasuo Kobayashi -sensein vastuulle, joka oppilaansa Kazuo Igarashi -sensein kanssa on käynyt säännöllisesti Suomessa.

Vähitellen myös muut japanilaiset mm. Endo-sensei ja Hiroaki Kobayashi-sensei sekä monet eurooppalaiset aikido-opettajat mm. Christian Tissier-sensei ja Franck Noél-sensei saivat oppilaita Suomesta ja sekä harrastajien että seurojen kirjo kasvoi tasaisesti. Nykyään suomalainen aikidoyhteisö onkin muodostunut moniääniseksi kokonaisuudeksi, josta lajia löytyy monilla eri mausteilla ja näkemyksillä sävytettynä.

Nokialla aikidotoiminta alkoi, kun Aikidoseura Misogi ry järjesti ensimmäisen peruskurssin syyskuussa 2007.

Aikidon historia

Aikidon - kuten muidenkin modernien budolajien - kehitykseen ovat vaikuttaneet vanhat, klassiset samuraiden taistelutaidot. Aikidon juuria voidaan seurata aina 1100-luvulle asti Gempei-sotien aikaan. Tuolloin syntyivät haarniskoitujen sotilaiden  taistelukentällä käyttämät aseettomat tekniikat (kumi uchi) ja aseetonta lähitaistelua alettiin pitää yhtenä suurista sotilastaidoista. Samalta aikakaudelta on peräisin Takedan suku, yksi Japanin vanhemmista samurai-suvuista. Takedan-suvun klaani kehitti oman jujutsu-tyylin, Daito ryu jujutsun, joka puolestaan on yksi Japanin vanhimmista jujutsu-koulukunnista. Sokaku Takeda (1860-1943) oli Daito ryu - opettaja, joka vaikutti elinaikanaan monien budolajien kehitykseen mm. shorinji kempon ja korealaisen hapkidon syntymiseen. Takeda oli myös aikidon perustajan Morihei Ueshiban (1883-1969) tärkein opettaja. Aikidossa käytetyt lukkotekniikat ovat peräisin juuri Daito ryusta samoin kuin In & Yo periaatteet (Kiinal. Yin & Yang) sekä budon periaate vastustajan hyökkäyshalun tuhoamisesta. Daito ryun lisäksi Ueshiba harjoitteli mm. Tenjin Shin`yo ryu jujutsua, Goto-ha Yagyu Shingan ryu- ja Kashima Shinto ryu- miekkakoulujen taitoja, sojutsutsua eli keihäänkäyttöä ja sumoa.

Morihei Ueshiba oli kiinnostunut filosofisista ja uskonnollisista kysymyksistä ja opiskeli monia erillaisia uskontosuuntia. Erityisesti Omotokyo shintolaisuutta ja lahkon karismaattinen johtohahmo Onisaburo Degushi (1871-1948) vaikuttivat Ueshiban ajatteluun ja aikidon periaatteiden syntymiseen. Voidaankin hieman pelkistäen todeta, että aikidon tekninen puoli on peräisin vanhoista taistelutaidoista, mutta aikidon henki ja rauhanomainen filosofia puolestaan syvästä uskonnollisuudesta ja Morihei Ueshiban henkisestä valaistumisesta, jonka hän koki keväällä 1925.

Morihei Ushiban toiveena oli kehittää "todellinen budo", joka opettaisi ihmisiä elämään rauhassa toistensa kanssa. Vuonna 1936 hän nimitti taitonsa aiki-budoksi ja toisen maailmansodan aikana vuonna 1942 Morihei Ushiban kehittämä laji sai virallisen nimensä aikido - harmonisen voiman tie. Japanin valtiovalta myönsi Morihei Ueshiballe lukuisia kunniamerkkejä ja professorin arvonimen tunnustukseksi hänen tekemästään työstä.

Toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaiset miehittäjät kielsivät taistelutaitojen harjoittelun ja budolajien harjoittelu vetäytyi maan alle. Lajit pääsivät pannasta vasta kun japanilaiset muuttivat karaten ja judon urheiluksi. Sen jälkeen aikidon harrastus alkoi muiden budolajien tavoin yleistyä ensin Japanissa ja 1950-luvulta alkaen myös muualla maailmassa.

1960-luvulla Hombu Dojo (aikidon pääpaikka Tokiossa) lähetti omia opettajiaan ympäri länsimaita tarkoituksena levittää aikidon harrastusta. pitkälti näiden opettajien uhrautuvaisuuden ansiosta on aikidon maailmanlaajuinen suosio. Yksi näistä opettajista oli vuonna 1966 Ruotsiin lähetetty Tochikazu Ichimura. Kun aikido rantautui Suomeen vuonna 1970 tuli Ichimura-senseistä Suomen aikidon tärkein opettaja vuosiksi eteenpäin.

Nykyisin aikidosta on olemassa maailmalla monia erilaisia tyylisuuntia, joihin sisältyy koko kirjo kovasta pehmeään ja kilpailullisesta tervehdyttävään liikuntaan. Suurin tyylisuunta on Aikikai, jonka pääkeskus on Tokiossa sijaitseva Hombu Dojo. Aikikain päämiehenä toimii Morihei Ueshiban pojanpoika doshu Moriteru Ueshiba. Muita suuria tyylisuuntia ovat Shinshin Toitsu (kiaikido), yoshinkai, Yoseikan budo, Tomiki Aikido, Tendokan aikido ja Keijutsukai aikido.